i am lost here in this moment

mä oon ollu tässä melkein viisitoista minuuttia , tuijottanu tätä näyttöä ja miettiny miten saisin mun tunteet sanoiks.

tunnen tällä hetkellä niin paljon.

mietin , miks kaiken pitää aina olla niin vaikeeta ?

oon todellakin huomannu että väsymys tuntuu

kaikista pahimmalta ku se on sekä fyysistä että henkistä.

miks sen täytyy olla niin ?

näihi viikkoihin on taas kuulunu niin paljon.

tukarileiri , jolloin kyyneliä ei voinu estää ja

se video , mikä siellä katottii , se sai mut muistaa

miten nopeesti täällä kaikki menee.

miten paljon tuunkaa ikävöimää sitä kaikkea.

koppipalloa niitten kanssa , niitä 

hölmöjä tunteja jotka meni vaan rentoutuessa

ja pelleillessä , niitä hetkiä ku pojat

tanssii ihan vaan siks että sais sun 

kyyneleet loppumaan.

ne kauhujutut ja peläytykset.

niitä hetkiä ku aina niinä aamuina aamunavaus oli 

eniten mieleenpainuva. miksikö ? ne oli niin

aivottomia.

miksei joku vois sanoa että oon väärässä siinä

että tästä on vaikeeta päästää irti ? 

tuun kaipaa tätä niin että sydäntä

sattuu vaa nii perkeleesti.

voi ku voisin vaa sanoa niinko pistepisteen

biisissä "ei mul oo aikaa olla itsestäni huolissan"

mutta ennemmin mietin maailmaa ja sen menoa sekä itseäni

ku katon yhteiskuntaopin sivuja ihan turhaan.

se kun mulle sanotaan "en mä sua sitte enää kauheesti nääkkää , mun tulee kyl vähä ikävä sua". se tuntuu vaa

jotenki nii pahalta. 

"Mä muutun 
Oon tässä vaan tän hetken muutun 
Etsin sisältöä muualta 
Löydän uutta joka suunnalta 
Jonka unohdan 
En anna minkään liian pitkään muhun vaikuttaa"