sä keräät ilon sirpaleita

loma pian ohi sitten taas.

mun koko vartalon valtaa hämmennys ,

ärsytys , suru ja se tunne

kun haluaisi mennä ajassa taaksepäin

ja tehdä jotain toisin ettei tuntisi

edellämainittuja tunteita juuri nyt. 

se kun ei tiedä vain mistään mitään.

ja äitin kanssa laskettiin myös miten vanhoja ollaan.

en haluaisi kasvaa tätä isommaksi. jos ongelmat

kasvavat kun kasvaa itsekin , olen pulassa.

ja olisi ongelmien määrä tai laatu , en silti

haluaisi. tuntuu että nyt jo ongelmien selvittämisessä

olisi tarpeeksi ongelmia. haluan 

olla vielä se pieni lapsi kun ihmettelee 

mistä musiikki tulee auton radiossa , tai 

se kun tutkii mistä tulee kuva telkkariin.

se kun äiti tai iskä vei aina nukkumaan sohvalle nukahdettua. 

se kun laulun sanat eivät laittaneet 

miettimään tai muistuttaneet mistään menneestä.

 se kun ei tarvinnut huolehtia

pyykin viemisestä koriin tai miettiä 

miten isolta maha näyttää. 

onneks on saanut ajatuksia pois typeryyksistä

ja turhuuksista käymällä ostoksilla. 

sen jälkeen kaikki oli hyvin mutta sitte

sä tulit. sä tulit ja vedit jo varmaa

viidettätoista kertaa jalat mun alta.

heitit sen kommentin joka sai mut menee sekaisin.

 aiheutat paljon hämmennystä ,

 punastumista uudellee ja uudellee.

 mikä saa sut tekee

tän kaiken ?

       Sä tiedät reitin taivaanrantaan
           Sä naurat valoa maailmaan
         Sä piirrät tuulen koukeroita
             Sun huoneen ikkunaan
          Sä keräät ilon sirpaleita
              Pisaroita auringon

vaikka sen voisinkin tehdä , en katoaisi luotas mihinkään

vitsi miten tästä lomailusta nauttii.

eilen päivä meni kokonaisuudessaan kavereiden kanssa

puhuessa. se miten hassulta tuntuu istua apsilla koko

päivä ja kertoa oma elämänkertansa lähes kokonaisuudessaan.

ihan vain sen takia että erkaantunut jostain 

niinkin ihanasta ihmisestä , ja niin paljon.

juttua kumpusi ja sitten hän astuu apsin ovista sisälle.

sitä en toivonut.

ajattelin että pääsisin lomalle myös hänestä.

hän katsoo tietämättä siitä mitä juuri hänestä sanoin.

hymyilee , mutta jatkaa matkaansa. onneksi. 

tuntui sen pienen hetken että en kestäisi sitä tunnetta.

nonii eli sitten asiaan etten vaan jaarittele

höpöjä tässä pelkästään.

tämä aamu on mennyt sängyssä makoillessa

ja chillailen vieläki tässä mun yöpaidassa.

ja sitte blogin päivittämisen lisäksi oon 

nauranu mun vanhoja kuvia !

jos vaikka tänään reipastuis ja menisi vaikka salille

kun sieltä ku pääsee ni on loistava olo !

mulla kyllä on järkkäri mutten tiedä miksi ,

en ota sillä kauheasti mitään ,

millä tavalla te toimitte oman 

järkkärin kanssa , kannatteko te sitä joka paikkaan

vai onko se vain tuollainen kapine mitä voisi

ehkä joskus käyttääkin ?

 vanha kuva yläpuolella

ethän sä ikinä , kadota tuota katsetta

pitkiä aamuja , musiikin kuuntelua , odottamattomia

kommentteja , reipastumista , eilisen 

vihan ja ärtymyksen miettimistä , mistä se

kaikki kumpusi ? salilla käyntiä , johanna kurkelan

ihanaa musiikkia ja ajatuksia "mitä olen tehnyt väärin"

salilla ei ollu ketää muita ku mä. mä olin

siellä yksin ja se tuntui hyvältä. kävelymatkalla

sinne otsaa ihan rupesi kramppaamaan kun se oli

kurtussa. ensimmäistä kertaa rupesin miettimään

että mitä olin tehnyt väärin ansaitakseni sen

mitä mulle tehtiin. asiassa itsessään ei ollut 

mitään pahaa mutta se tuntui silti kauhealta.

tunsin itseni hirveäksi ihmiseksi , ihan kuin 

olisin aina , koko ajan , jatkuvasti tehnyt

jotain väärää. se että minulla oli eri pari 

sukat , sängyn alta imuroimatta tai hiukset tosi likaiset

se ei tuntunut missään siihen verrattuna. 

aamulla herätessäni ajattelin että

en jaksa murehtia moista , jonkun

toisen virheen uhrina olemista ei 

saa jäädä murehtimaan. silti en 
vastannut enää mitään. kirjoitin
monesti mitä olisin halunnut sanoa 
mutta pyyhin sen aina pois. päätin
etten jaksa olla kiltti. ei , en jaksa.
ehkä se oli se virhe mitä aina olen tehnyt.
ollut kiltti ja antanut aina , koko ajan
ja jatkuvasti anteeksi. 

sydän kaiken aikaa mua kiskoi sinuun päin

uusi alku. 

melkein 16-vuotias tyttö maaseudulta pienestä 

kaupungista , jota kukaan ei tiedä , aikoo kertoa

elämästään , mietinnöistään , harrastuksistaan ,

kaikesta mitä mieleen tulee. tyttö omistaa

ihania ystäviä , pienen hassun koiran ,

ihanan perheen , hassun mielikuvituksen , sekä

paljon unelmia ja ajatuksia.