sä keräät ilon sirpaleita

loma pian ohi sitten taas.

mun koko vartalon valtaa hämmennys ,

ärsytys , suru ja se tunne

kun haluaisi mennä ajassa taaksepäin

ja tehdä jotain toisin ettei tuntisi

edellämainittuja tunteita juuri nyt. 

se kun ei tiedä vain mistään mitään.

ja äitin kanssa laskettiin myös miten vanhoja ollaan.

en haluaisi kasvaa tätä isommaksi. jos ongelmat

kasvavat kun kasvaa itsekin , olen pulassa.

ja olisi ongelmien määrä tai laatu , en silti

haluaisi. tuntuu että nyt jo ongelmien selvittämisessä

olisi tarpeeksi ongelmia. haluan 

olla vielä se pieni lapsi kun ihmettelee 

mistä musiikki tulee auton radiossa , tai 

se kun tutkii mistä tulee kuva telkkariin.

se kun äiti tai iskä vei aina nukkumaan sohvalle nukahdettua. 

se kun laulun sanat eivät laittaneet 

miettimään tai muistuttaneet mistään menneestä.

 se kun ei tarvinnut huolehtia

pyykin viemisestä koriin tai miettiä 

miten isolta maha näyttää. 

onneks on saanut ajatuksia pois typeryyksistä

ja turhuuksista käymällä ostoksilla. 

sen jälkeen kaikki oli hyvin mutta sitte

sä tulit. sä tulit ja vedit jo varmaa

viidettätoista kertaa jalat mun alta.

heitit sen kommentin joka sai mut menee sekaisin.

 aiheutat paljon hämmennystä ,

 punastumista uudellee ja uudellee.

 mikä saa sut tekee

tän kaiken ?

       Sä tiedät reitin taivaanrantaan
           Sä naurat valoa maailmaan
         Sä piirrät tuulen koukeroita
             Sun huoneen ikkunaan
          Sä keräät ilon sirpaleita
              Pisaroita auringon