alone together

[x] vapun suunnittelua

[x] liikaa peiton alla piileskelyä

[x] skootterien pärinää

[x] väsymystä , henkistä sekä fyysistä

[x] lihaskipua

[x] musiikkia

[x] napakorun suunnittelua 

[x] läksyjen tekoa (siis anteeksi mitä)

[x] facebook tökkimistä

[x] ikävä

[x] liikaa haaveilua ja hassuja ajatuksia

kuulostaa aika paljon mun viikonlopulta.

ikävä puristaa sisältä , se ei laannu , se ei helpota

se ei vaa katoa. se katoaa vasta kun saan kuulla ne äänet ,

ne kosketukset , ne auttavat sanat. kauheeta

tuntea ikävää nukkumaan mennessä ja 

ohi ajaessa sen naapurin

pihan jos me kesällä pompittiin.

mä kaipaan vaan niin paljon.

silti vähän hymyilyttää. hymyilyttää

aivottomat tekstit fysiikan ja yhteiskuntaopin vihkoissa ,

hymyilyttää kun mitä enemmän ihmisiä 

tapaan sitä enemmän rakastan mun koiraa ,

hymyilyttää kun äiti toi jo

mulle matkalaukun lontoota varten.

hymyilyttää kun yksi idiootti

joka nyt tätä lukee ni vaa tökkii

koko aja :3 

 

tohon mahaan pitäis uskaltaa laittaa napakoru 

i could really use a wish right now

tekis mieli mennä nyt sateesen pomppimaan.
vapauttaa kaikki stressi , paineet ja turhautumiset. 
väsyttää ja tuntuu taas etten tiedä edes kuka oon.
etten tiedä mitä teen.
missä oon. ja minne meen.

mutta mä tiedän , mä tiedän että kaikki selviää.

ne kaikki minkä haluan pois mun sisältä lähtee

kyllä , paha olo saa kestää hetken niin

sen jälkeen osaa arvostaa sitä hyvää.

oon kyllä samalla myös onnellinen ,

lauantaina tunsin niin syvää onnellisuutta ,

mulle oltiin järjestetty yllätyssynttärit !

aina silloin kun on paha olo on ihanaa kun saa tehdä 

jotain luovaa. jotain kivaa. jotain vapauttavaa.

mulle se on piirtämistä , blogiin kirjoittamista ,

salille menoa ja lattialla makaamista musiikkia kuunnellen.

spotify on täl hetkel ainut asia jolle jaan mun tunteita.

joskus ärsyttää kun tekee mieli salille muttei 

vain jaksa nousta.

joskus ärsyttää spotifyn idioottimaiset mainokset.

joskus ärsyttää kun mikään paita ei sovi niitten 

parhaitten housujen kanssa.

joskus vain ärsyttää jos kaikki ärsyttää.

joskus on kivaa kun saa laulaa ja kukaan ei valita siitä.

joskus on kivaa jutella jollekin kenelle ei 

oo jutellu pitkään aikaan.

joskus on kivaa chillailla haalarilla ja likasilla hiuksilla

ja näyttää siltä miltä haluaa.

joskus on kiva pestä kaikki pyykit kerralla ja
nauraa kun peset niitä ihan väärin.

hihi ja mun maailma paranee sillä tiedolla

että lontoon matkaan ei ole enää pitkä aika !

music on , world off

on senlaisia päivä ku hymyilyttää. hymyilyttää vaan.
sataa vettä ja on harmaampaa ku pitkää aikaa mutta silti.
hymy mun kasvoilta ei vaan pyyhkiydy pois. 
netti ei toimi , koulussa on kaikki
päin persettä , kaikki on vähän sekaisin ja
sää mitä kamalin mutta tälläsinä päivinä tekee
mieli silti laittaa musiikki täysille ja tanssia
ympäri huonetta ja syödä synttärilahjaksi saatua suklaata.

ja tossa automatkalla ku huudatettiin äitin kanssa sen
lempparibiisiä , tajusin että elämä on erilaista , 
eilinen on mennyttä , tänään on nyt ja huominen on
arvoitus , nii sanottii leijonakuninkaassaki. se kun tekee
mieli katsoa vain sitä lempiohjelmaa loputtomii ja
olla välittämättä siitä että voisin olla nyt masentuneena 
peiton alla piilossa kaikelta siltä pahalta. maailman kivoimmalta tuntuu herätä aamulla vähän liian aikaisin ja katsoa omaa kelloa
ja huomata , että joka ikinen aamu äiti tulee , ja herättää
mut joka aamu samaan aikaan. joka ikinen ilta kuulen iskän ja äitin pohdinnat justin bieberistä ja kun ne nauraa jollekin 
tosi tyhmälle telkkarihömpälle. joka ikinen ilta äiti 
huutaa että vintti pimiäks ja nukkumaan. 

juttelin äitin kanssa myös keväästä , mekoista ja pojista. 
radio huusi ja kumpikaan ei saanut toisen puheesta selvää 
mutta ei se haitannut. tulin vain ajatelleeksi miten paljon 
tuun kaipaa ylä-astetta. nyt se maistuu puulta , mutta joskus
mäkin tuun kaipaaamaan sitä kamalaa kotitalouden opea , ja sitä ku on jonkun lellityn loisto-oppilaan kanssa samassa keittiössä 
huhkimassa , sitä rumaa ja mitäänsanomatonta pihaa ja niitä 
kolmea kerrosta jossa ylimpään päästessä huudetaan aina miten hapoil ollaa. voi niitä aikoja , sillä tavalla mä sitten tuun
sanomaan. ajatella että näinkin pitkälle päästy.

seems like darker hair and brighter days

tää korttitalo romahtaa , yksi kortti kerrallaan.

kevät tulee vihdoin ja mikään ei tunnu niin vapauttavalta. 
tuntuu ihanalta kun voi mennä ulko-oven viereistä lämpömittarista katsomaan kun se on paljon plussalla. niin on mun onnellisuusprosentitkin. aurinko paistaa ja aina kun hyppää sohvan kaitelle katsomaan ikkunasta huomaa miten takapihan nurmikkoa näkyy päivä päivältä enemmän. äiti huusi mua hakemaan talvikengät vaatehuoneeseen , tässä sitte vaan odotellaan että saa ballerinat jalkaan. on ihana kuunnella bruno marsin kauniita kappaleita , laulaa mukana koska se on kivaa ja nauraa yksinään miltä kuulostaisi jos se olisikin bruno jupiter. oon onnellinen vaikka kaikki ei olekkaan ihan niin hyvin ku vois olla. en jaksa ajatella niitä huonompia asioita tänään. tänään on hyvä päivä ollakseen hyvä päivä. 

on ihanaa todeta että kolmen päivän päästä olenkin jo iso. yhden numeron vanhempi , ja 362 päivää sitten ajattelin että mun syntymäpäivään on kauan. ei ookkaa vaa ku 3 päivää enää. aika menee niin nopeesti. ysiluokkaa ei oo paljoo jäljellä , lontoon matkaan on enää reilu kuukausi ? mihin se kaikki aika on mennyt ?
mikään ei ole kivampaa kuin pukeutua parhaalta kaverilta pöllittyyn paitaan ja hymyillä. hiukset on liki mustat , ja mietin että musta ei ihan varmaan tuu enää vaaleahiuksista.
mutta niin mä sanoin silloinkin kun sanoin etten koskaan ihastuisi häneen , etten ajaisi jopolla enää koskaan , tai etten koskaan jäisi koukkuun facebookiin. kaikki edellä mainitut on tapahtunut. mutta sen tiedän , rakastan mun nykyisten hiusten väriä. seiskan vihertäväomavaalearuskeakultapaska ei ollut niin kaunis , suorine otsahiuksineen. ja jos muistellaan lisään ni mulla oli maailman rumimmat silmälasit ja käytin koulussa juoksutrikoita muuten vaan. ja en osannut meikata. en tiennyt edes miten nypittiin kulmakarvat tai että mikä on kulmakynä.
juoksutrikoot oon onneksi jättänyt vaan sinne urheiluun. en kyllä vieläkään osaa käyttää farkkuja ja jos minulla sellaiset on koulupäivän jalassa revin ne heti kotiin tultuani ja vaihdan mustiin legginseihin. käytin aivan kamalia värikkäitä toppeja vihreästä vaaleanpunaiseen. kaikki aina sanoo etten oo muuttunu mutta omasta mielestä oonhan mä aika paljon viisastunu. vaaleista tummiin hiuksiin , rehottavista kulmakarvoista tummiin ja siisteihin , rumista kivoihin mustakehyksisiin laseihin , juoksutrikoista legginseihin , suorista otsahiuksista ylipitkiin otsahiuksiin , muista naurettavista vaatteista pois. oon kasvanu ja oppinu niin paljon ja niin monenlaista näiden vuosien aikana. 

ennen 

jälkeen

mä oon kai koukussa vauhtiin

En oo jaksanu pitkää aikaa kirjottanu mitää.
Kaikki , ihan kaikki tuntuu vaikeelta.
Kaikki luulee , että mulla on kaikki hyvin ,
vaikka todellisuudessa oikein mikään ei ole. 
Oon hämmentyny , tunnevammanen , ja sekaisin.
Tekis mieli karata.
Jonnekin tosi kauas ,
missä kukaan ei pysty mua tuomitsee mistään.
Ei kuvittelemaan millaista mun
elämä oli ennen sitä. 
Tuntuu että oon ylirasittunu.

Kukaa ei tunnu ymmärtävän miten vaikeita , odottamattomii ,
outoi , uusii ja hämmentävii tunteit mulla on sisällä.
Onneks elämään on tullu kaikkee hyvääki. 
Vaikka just nyt , kaikki tuntuu menevän jotenkin kiemuraan.
Sinä tikru , ihana pelastajani , oon ollu niin onnellinen et oon saanu jutella sunlaisen ihmisen kaa. 
Sinä idiootti , koita miettiä että haluatko puhua mulle vai et , mä en voi päättää sitä sun puolesta , oot suloinen !
Sinä ujo , haluisin jutella sun kaa enemmän.
Ja sit on vielä sinä , en jaksa kattoo sun nauravaa , hölmöö naamaas enää yhtää enempää , saat mut kyl tykästyy suhun aina uudestaa jos sitä kaipaat.
Ja sinua unohtamatta , tiiän et kadut mitä teit mulle joskus , mutta koita ymmärtää , ei siitä enää tuu mitää.
Usein mietin , välittääköhän musta todellisuudessa kukaan ?
Oon halin tarpeessa :( 

Ysin viimesii kuukaudet käynnissä , tuntuu niin hassulta ettei oo sitä tosi ärsyttävää äidinkielenopettajaa enää tai sitä tosi säälittävän huonoa matikanopettajaa enää koskaan.
Koskaan.