sataa vettä ja on harmaampaa ku pitkää aikaa mutta silti.
hymy mun kasvoilta ei vaan pyyhkiydy pois.
netti ei toimi , koulussa on kaikki
päin persettä , kaikki on vähän sekaisin ja
sää mitä kamalin mutta tälläsinä päivinä tekee
mieli silti laittaa musiikki täysille ja tanssia
ympäri huonetta ja syödä synttärilahjaksi saatua suklaata.
ja tossa automatkalla ku huudatettiin äitin kanssa sen
lempparibiisiä , tajusin että elämä on erilaista ,
eilinen on mennyttä , tänään on nyt ja huominen on
arvoitus , nii sanottii leijonakuninkaassaki. se kun tekee
mieli katsoa vain sitä lempiohjelmaa loputtomii ja
olla välittämättä siitä että voisin olla nyt masentuneena
peiton alla piilossa kaikelta siltä pahalta. maailman kivoimmalta tuntuu herätä aamulla vähän liian aikaisin ja katsoa omaa kelloa
ja huomata , että joka ikinen aamu äiti tulee , ja herättää
mut joka aamu samaan aikaan. joka ikinen ilta kuulen iskän ja äitin pohdinnat justin bieberistä ja kun ne nauraa jollekin
tosi tyhmälle telkkarihömpälle. joka ikinen ilta äiti
huutaa että vintti pimiäks ja nukkumaan.
juttelin äitin kanssa myös keväästä , mekoista ja pojista.
radio huusi ja kumpikaan ei saanut toisen puheesta selvää
mutta ei se haitannut. tulin vain ajatelleeksi miten paljon
tuun kaipaa ylä-astetta. nyt se maistuu puulta , mutta joskus
mäkin tuun kaipaaamaan sitä kamalaa kotitalouden opea , ja sitä ku on jonkun lellityn loisto-oppilaan kanssa samassa keittiössä
huhkimassa , sitä rumaa ja mitäänsanomatonta pihaa ja niitä
kolmea kerrosta jossa ylimpään päästessä huudetaan aina miten hapoil ollaa. voi niitä aikoja , sillä tavalla mä sitten tuun
sanomaan. ajatella että näinkin pitkälle päästy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti