tää korttitalo romahtaa , yksi kortti kerrallaan.
kevät tulee vihdoin ja mikään ei tunnu niin vapauttavalta.
tuntuu ihanalta kun voi mennä ulko-oven viereistä lämpömittarista katsomaan kun se on paljon plussalla. niin on mun onnellisuusprosentitkin. aurinko paistaa ja aina kun hyppää sohvan kaitelle katsomaan ikkunasta huomaa miten takapihan nurmikkoa näkyy päivä päivältä enemmän. äiti huusi mua hakemaan talvikengät vaatehuoneeseen , tässä sitte vaan odotellaan että saa ballerinat jalkaan. on ihana kuunnella bruno marsin kauniita kappaleita , laulaa mukana koska se on kivaa ja nauraa yksinään miltä kuulostaisi jos se olisikin bruno jupiter. oon onnellinen vaikka kaikki ei olekkaan ihan niin hyvin ku vois olla. en jaksa ajatella niitä huonompia asioita tänään. tänään on hyvä päivä ollakseen hyvä päivä.
on ihanaa todeta että kolmen päivän päästä olenkin jo iso. yhden numeron vanhempi , ja 362 päivää sitten ajattelin että mun syntymäpäivään on kauan. ei ookkaa vaa ku 3 päivää enää. aika menee niin nopeesti. ysiluokkaa ei oo paljoo jäljellä , lontoon matkaan on enää reilu kuukausi ? mihin se kaikki aika on mennyt ?
mikään ei ole kivampaa kuin pukeutua parhaalta kaverilta pöllittyyn paitaan ja hymyillä. hiukset on liki mustat , ja mietin että musta ei ihan varmaan tuu enää vaaleahiuksista.
mutta niin mä sanoin silloinkin kun sanoin etten koskaan ihastuisi häneen , etten ajaisi jopolla enää koskaan , tai etten koskaan jäisi koukkuun facebookiin. kaikki edellä mainitut on tapahtunut. mutta sen tiedän , rakastan mun nykyisten hiusten väriä. seiskan vihertäväomavaalearuskeakultapaska ei ollut niin kaunis , suorine otsahiuksineen. ja jos muistellaan lisään ni mulla oli maailman rumimmat silmälasit ja käytin koulussa juoksutrikoita muuten vaan. ja en osannut meikata. en tiennyt edes miten nypittiin kulmakarvat tai että mikä on kulmakynä.
juoksutrikoot oon onneksi jättänyt vaan sinne urheiluun. en kyllä vieläkään osaa käyttää farkkuja ja jos minulla sellaiset on koulupäivän jalassa revin ne heti kotiin tultuani ja vaihdan mustiin legginseihin. käytin aivan kamalia värikkäitä toppeja vihreästä vaaleanpunaiseen. kaikki aina sanoo etten oo muuttunu mutta omasta mielestä oonhan mä aika paljon viisastunu. vaaleista tummiin hiuksiin , rehottavista kulmakarvoista tummiin ja siisteihin , rumista kivoihin mustakehyksisiin laseihin , juoksutrikoista legginseihin , suorista otsahiuksista ylipitkiin otsahiuksiin , muista naurettavista vaatteista pois. oon kasvanu ja oppinu niin paljon ja niin monenlaista näiden vuosien aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti