ja kirjoittaa blogia.
joskus tekee mieli olla olevinaan hyväki futiksenpelaaja.
harvemmin mutta silti joskus
tekee mieli olla pikkuveljelle mukava.
joskus tekee mieli maata jonkun
rakkaan kanssa omassa sängyssä ja
tuijotella kattoa.
"yolo" mä aattelin siinä vaiheessa.
se vaan autto , se sai mut tekemään
sen mitä ilman tota sanaa ois uskaltanu
ees kokeilla. oon rakastunu olemaan erilainen.
ennen olin kateellinen melkein kaikesta muille.
jos joku erosi jollain tavalla toisesta ni halusin
erota samalla tavalla. halusin olla samalla
tavalla erilainen. nykyään kun katson
mun pikkurilliä totean , ettei mun tarvitse
enää haluta niin. oon oppinu.
oppinu olemaan omalla tavalla erilainen.
se kateellisuus ku toinen on henkisesti tai
fyysisesti jollai tapaa itseä edellä
ei vaivaa mua enää. tiedän jo että päädyn
ehkä joskus siihen.
ja oon oppinu myös että millasista
syistä kannattaa olla kateellinen
ja miten kauan se on hyödyllistä.
oon huomannu , että oon kasvanu. henkisesti. en
välitä enää niin paljoa muiden mielipiteistä ,
verrattuna siihen että joskus tein kaiken
siten miten ne muut mun käski tehä.
se että ostin samalaisia paitoja ku mun kaikilla
kavereilla oli ni ei auttanu mua eteenpäi.
se että halusin olla hyvä jossai sellasessa mis
mun ei tarvii olla , sai mut
unohtaa mis mä oon hyvä.
ei sitä aina huomaa että kaikki on hyviä jossain.
siten eroaa muista. voi olla
omalla tavalla erilainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti