vaikka kaikki on paremmin kuin pitkään aikaan ,tuntuu tyhjältä. miks mä tunnen niin ?
kun kävelin sitä lenkkiä ärsyyntyneenä ,
turhautuneena ja henkisesti väsyneenä niin
mietin , ihan tosissaan mietin miten
elämäni eroaa viime kesästä. tänä kesänä
mul on kaikki mistä viime kesänä vaan haaveilin.
ja oonko onnellinen ? joo.
oon mä onnellinen.
mutta sen kävelyn aikana , kun menin sellasen
ison kuusiaidan vierestä ja toivoin , tosissaan
toivoin että joku kiva pikkukeiju vetäisis mut
johonki fantasiamaailmaan.
niin ei tapahtunut. mutta sitte ku pääsin paikkaan
mikä oli muistoja täynnä , olin ilone
ettei mun hömpänpömppätoive toteutunu.
siirsin sen penkin oikeeseen paikkaan.
istuin. katselin pilviä. ja totesin.
oon rakastunuonnellinenhelpottunu ja sitte
totesin että mun mahanpohjasta kutitti.
sitte tajusin että mua tuijotettiin ni menin
vielä keinumaan hetkeks aikaa. koska mä halusin.
oon saanu tehdä tänä kesänä monenlaista ,
mutta kaiken mitä oon halunnu tehä ni
tein yksin. en tiiä onko se hyvä asia mutta
kyl mä sen vielä tiedän.
vaikka mä usein pelkään menetänkö sut taas , riitänkö mä näin , ei kai mun sydän mee rikki. taas. ni mä tiedän.
en aio menettää sua. mä aion riittää. mä en anna
mun sydämen mennä rikki. pelkään myös että
eikai mua unohdeta , eikai lähdetä eri suuntii vielä ,
eikai löydetä uusia bestiksiä. ni mä tiedän senkin.
ei unohdeta , ei lähdetä ja ei löydetä.
kaikki mitä mä pelkään hetken , todistetaan
noin 5 sekunnin kuluttua vääräks.
parhaalt kaverilta tulee viesti "mul on ikävä".
ikävä painaa , mut voin painaa pääni onnellisena tyynyyn.
en oo yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti